Taide ja kulttuuri osana kansansivistystä
Yhteiskunnassamme puhutaan paljon siitä, kuinka Suomen tulisi profiloitua entistä vahvemmin sivistystä, tasa-arvoa, hyvinvointia ja laadukasta koulutusta edistäväksi mallimaaksi.
Lukuisilta leikkauksilta ei olla kuitenkaan vältytty, ja erityisesti kulttuurialat, -opintosuuntaukset ja -harrastukset ovat olleet 2000-luvun aikana useiden supistusten kohteena. Viimeisimpänä leikkauksia on kohdistettu muun muassa Vuoden teatteriksi 2017 valittuun Riihimäen kaupunginteatteriin, sekä hyvän maineen omanneeseen Lahden muotoiluinstituutioon. Riihimäen kaupunginteatterille esitettiin 300 000 euron leikkaaminen budjetista, kun taas Lahden muotoiluinstituutiosta lakkautettiin muoti- ja vaatesuunnittelun sekä korumuotoilun pääaineet. Myös Jyväskylän yliopiston kirjallisuuslinja on vuonna 2016 ollut leikkausuhan alla.
Valtion johtoasemaa pitävien keskusteluista on ollut näkyvissä kaksinaismoralistisia elementtejä, sillä leikkausten ohessa kulttuuria ja taidetta on pyritty tukemaan yhdistämällä niitä muun muassa hyvinvointisektoriin. Tällaista yhdistämistä voidaan kutsua soveltavaksi taiteeksi, jonka tavoitteena on tarjota taiteen eri menetelmiä palveluina, joilla edistetään yksilön psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Artsequal-hanke tutkiikin tällä hetkellä taidepalveluiden tavoitettavuutta tasa-arvoisemmin.
Taiteen harrastaminen ja kulttuurin kuluttaminen ovat myös yhdenlaisia asioita, joissa ihmisten vapaa-ajan vietto jakautuu eriarvoisesti ihmisten välillä. Syyt juontuvat perheiden sosioekonomisista taustoista. Tutkimuksissa on todettu keskituloisten ja varakkaiden perheiden antavan lapsilleen mahdollisuuden taiteen eri muotoihin niin harrastamisen kuin kulutuksen osalta. Näillä lapsilla on usein monipuolisempi ja laajempi ymmärrys yhteiskunnasta ja sen historiasta. Toinen tärkeä syy eriarvoistumisen esiintymiseen näkyy siinä, että taide palveluna jakautuu yhteiskunnassamme epätasa-arvoisesti. Taidekasvatuksen lisääminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa lisäisi tasa-arvoisemmat mahdollisuudet kaikille taiteeseen ja kulttuuriin.
Taiteesta ja kulttuurista leikkaamiselle, sekä niiden eriarvoisella saatavuudella on suora yhteys taidealojen tutkimusten, opetuksen ja kulttuuritapahtumien vähenemiseen. Tämä puolestaan aiheuttaa aukkoja kansalaisten sivistykseen ja ymmärrykseen yhteiskuntamme historiaa ja nykytilannetta kohtaan sekä murentaa kulttuurillista identiteettiä. Elämme vaihetta, jossa monikulttuurisuus alkaa saada yhä vakaampaa jalansijaa – tämän vuoksi olisikin erityisen tärkeää keskustella kulttuurin ja taiteen merkityksestä ja sen saatavuudesta. Kulttuurista leikkaaminen on suoraan leikkausta sivistyksestä, jota yhteiskuntamme yrittää rakentaa.
Aino Rytkönen
