Sijoitellaanko vaiko eikö?
Sijoittajan euro on aina sijoittajan euro, vaikka palkkamaailmassa
naisen euro onkin miehen euroa huonompi. Työelämässä palkkaeroja on
selitelty ammatinvalinnalla, mutta sijoitusmaailmassa miehet eivät
välttämättä tienaa enemmän kuin naiset. Tutkimusten mukaan naiset ovat
sijoittajina kyvykkäitä, miehiä kylmähermoisempia, varovaisempia sekä
riskejä vältteleviä.
Oma ikäluokkani eli alle 35-vuotiaat naiset ovat sijoitusmaailmassa
kaikista turvallisuushakuisimpia sijoittajia. Yleisin säästömuoto
naisilla on säästötili. Myös minä lukeuden tähän säästötilinaisten
joukkoon.
Naisten taloudellisella aktiivisuudella haetaan kuitenkin koko
yhteiskuntaa hyödyttäviä tuloksia sekä vaikutuksia. Miksi naiset eivät
voisi säästötilin lisäksi tai sijaan esimerkiksi osakesijoittaa tai
rahastosijoittaa?
Jos esimerkiksi vuokralla asuva matalapalkkaisella alalla
työskentelevä yksinhuoltajaäiti elättää itsensä ja lapsensa yksin,
työuran päätteeksi työpanoksesta huolimatta ei varallisuutta
välttämättä ole kertynyt. Toisaalta ei ole myöskään oikeudenmukaista
olettaa, että jo ahtaalla elävä pienituloinen henkilö kykenisi joka
kuukausi edes 20 euron piensijoitukseen.
Sijoittamiseen kannustaminen ei ole ratkaisu naisten köyhyyteen, eikä
naisten köyhyys johdu sijoittamisen puutteesta. Tuloeroihin voidaan
vaikuttaa esimerkiksi miesten ja naisten euron asettamisella saman
suuruiseksi, työelämän tasa-arvolla sekä perhevapailla.
Naisten sijoituskäyttäytyminen, suhde rahaan sekä vähäinen
osallistuminen on ollut viime aikoina esillä paljon ja se on
rakenteellinen ongelma. Naisia kannustetaan antamaan toisilleen tukea
sijoittamisessa ja sen aloittamisessa sekä myös puhumaan avoimemmin
raha-asioista. Suhde rahaan on mielestäni muuttunut positiivisesti,
mutta varovaisesti. Tulevaisuudessa toivottavasti positiivisemmaksi!
Emma Kivikangas
Eduskuntavaaliehdokas, sd.
