Sata kolonialismin vuotta
Juttu julkaistu tammikuussa 2017 Lippu-lehden painetussa versiossa.
Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Ainoa.
Alkuperäiskansa-asema kriteeristö pohjautuu kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen kriteeristöön numero 169. Suomi allekirjoitti ILO:n sopimuksen jo 1980-luvulla, mutta ei ole vielä ratifioinut eli vahvistanut sopimusta. ILO 169 ja Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ovat myös ainoat YK:n ihmisoikeussopimukset, jota Suomi ei ole ratifioinut. Tämä on maamme häpeäpilkku.
Suomessa saamelaisuus määritellään saamelaiskäräjälain kolmannessa pykälässä. Saamelainen on siis henkilö, joka pitää itseään saamelaisena ja hän tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut yhtä saamen kolmesta kielestä ensimmäisenä kielenään. Suomessa on noin 10 000 saamelaista. Määrä on kasvanut vuodesta 1992 puolella, mutta, koska yli 60 prosenttia saamelaisista asuu kotiseutualueensa ulkopuolella, asettaa hajannaisuus haasteita ylläpitää saamenkielistä opetusta, palveluita ja tiedonvälitystä. Juuri tästä syystä saamenkielinen media, lastenohjelmat ja kielen merkityksen nostaminen julkisuudessa on tärkeää.
Vielä vaikeampaa saamelaisten kulttuurin ja kielen ylläpitäminen oli aiemmin kun suomalaiset pyrkivät sulauttamaan saamelaisia väkisin osaksi suomalaista kulttuuria. Esimerkiksi vielä 1940-luvun lopulta lähtien saamelaislapsia pakkosuomalaistettiin lähettämällä heidät yksin ilman vanhempia jopa puoleksi vuodeksi kerrallaan suomalaisiin asuntolakouluihin. Kaikki opetus ja eläminen tapahtui suomen kielellä – saamen kielen käyttö oli jopa rangaistavaa. Suomettaminen johti lopulta saamen kielen voimakkaaseen harvinaistumiseen ja moni perhe salasi saamelaistaustansa, jotta heidän lapsensa hyväksyttäisiin paremmin osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Tällaista samanlaista sortoa tapahtui myös Neuvostoliitossa esimerkiksi karjalaisia ja suomenkielisiä kohtaan vielä 1970-luvulla. Omat vanhempani ovat kertoneet, että vasta aikuisiällä heille on selvinnyt ketkä alakoulun luokkalaisista olivat myös karjalaisia. Karjalan alueen eri kielet ovat myös uhanalaisia nykypäivänä.
Vaikka valtio ei enää toteuta pakkosuomettamista, ei valtiovallalla ole haluja myöskään edistää tai ylläpitää saamelaisten asemaa. Edelleenkään metsähallituslaissa, kaivoslaissa tai kalastusta koskevissa kysymyksissä ei saamelaiskulttuuria ole huomioitu tarpeeksi. Puhumattakaan siitä, että assimilaatiota olisi pyydetty anteeksi.
Saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2017 Norjan pääministeri Erna Solberg piti puheen saamelaisille, jossa hän pyysi anteeksi assimilaatiopolitiikkaa Norjassa. ”Norjalaistamispolitiikka on musta kappale maan historiassa. Se pakotti saamelaiset luopumaan kulttuuristaan ja kielestään. Moni sukupolvi kasvatettiin uskomaan, etteivät he saa puhua saamea eivätkä olla saamelaisia ja että se on häpeä. On tärkeää muistuttaa Norjaa historiasta. Muistuttaminen on tarpeen, koska norjalaisten politiikka saamelaisia kohtaan oli väärä.”, Solberg sanoi. Norja on ratifioinut jo vuonna 1990 alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 -sopimuksen. Tästä Suomella on opittavaa.
Pääministeri Sipilän hallitus on yhtiöittämässä saamelaisten perinnealueita, Lapin luontoa ja pohjavettä taloudellisen voitontavoittelun vuoksi. Metsähallitus on esittänyt metsätalouden osakeyhtiöittämistä. Metsätalousosakeyhtiöllä olisi oikeus hallinnoida kaikkia metsiä liiketaloudellisesti ellei niitä ole erikseen eritelty muihin tarkoituksiin. Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet huolensa siitä, että jopa yli kaksi miljoonaa hehtaaria suojuluohjelmiin kuulumattomia maita otettaisiin haltuun voiton tavoittelua varten. Käsittämättömän tapauksesta tekee se, että kaikki saamelaisia koskevat erityissäännökset on poistettu ilman perusteluja hallituksen käsittelyyn tulleesta metsähallituslaista. Lisäksi hallitusohjelmasta on jätetty kirjaamatta ILO 169 -ratifiointi.
On kestämätöntä ajatella, että Suomi juhlii Suomen 100-vuotista itsenäisyyttään kykenemättä mahdollistaa saamelaisten osallistumista oman elinympäristönsä päätöksentekoon. Saamelaiskäräjillä ei ole poliittista roolia Suomessa eikä saamelaisille ole mahdollistettu todellista vaikutusasemaa ympäristöhankkeisiin.
Saamelainen kulttuuri ja perinne kyllä kiinnostaa kuitenkin turismin ja muunlaisen esineellistämisen näkökulmasta, mutta saamelaisille ei “Suomi 100 v” ole kuitenkaan halunnut antaa ääntä turismiin tai oman elinympäristönsä maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä.
Itsenäisyyden juhlavuotena olisi sopivaa ymmärtää myös muiden autonomian kunnioitus, Suomi hei!
Maria Mäkynen
(1/2017)
