Kenellä on vastuu, kun mieli sairastaa?
Vietämme tänään 10.10. maailman mielenterveyspäivää. Suomen mielenterveysseuran teema päivälle on tänä vuonna kuunteleminen. Kampanja kannustaa aitoihin kohtaamisiin ja pohtimaan ketä sinä voisit kuunnella. Se korostaa kuuntelemisen merkitystä mielenterveysongelmien ratkaisemisessa ja niitä sairastavien auttamisessa.
Nuorten miesten syrjäytymistä ehkäisevän Aikalisä -tukipalvelun koostaman tutkimuksen mukaan suomalaisista aikuisista 20-25% sairastaa mielenterveyden häiriötä vuosittain. Tilastokeskuksen mukaan mielenterveysongelmat ovat myös yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Siitä huolimatta mielenterveysongelmat ovat edelleen tabu, josta on vaikeaa puhua niin työyhteisölle, perheelle, ystäville kuin terveydenhuollon ammattilaisillekin. Vuoden 2019 mielenterveysbarometrin mukaan joka toinen työssäkäyvä jättäisi kertomatta mielenterveyteen liittyvistä ongelmista kollegoilleen ja muille työyhteisönsä jäsenille. Mielenterveysongelmiin kietoutuva häpeä ja riittämättömyyden tunne ovat osaltaan syyllisiä siihen, miksi mielenterveysongelmista on niin vaikeaa puhua. Avointa keskustelua haastaa kuitenkin edelleen myös yleinen ilmapiiri mielenterveysongelmien ympärillä. Mielen sairastaminen ei vieläkään ole yhtä hyväksyttyä kuin fyysinen sairastaminen. Mielenterveysongelmia vähätellään eikä niitä sairastavaa osata kohdata oikein.
Kuunteleminen ja aito kohtaaminen ovat erinomaisia keinoja rikkoa mielenterveyteen liittyviä tabuja ja rohkaista sairastuneita puhumaan ongelmista avoimemmin. Puheella on valtava, parantavakin voima. Ja tottakai, mitä enemmän mielenterveyteen liittyvistä teemoista keskustellaan, sitä tavallisemmaksi ja helpommin keskusteltaviksi ne muodostuvat. Sairastuneen auttaminen ja kuunteleminen ei kuitenkaan koskaan saa jäädä yksittäisten ihmisten vastuulle.
Itsemurhien ehkäisypäivänä Suomen mielenterveysseura kehotti kysymään mitä kuuluu. ”Se ei maksa mitään, mutta saattaa pelastaa hengen” luki kampanjan etusivulla. Lause on epäilemättä totta ja kampanjan tarkoitus oli varmasti hyvä. Itsemurhan tehneen läheisessä se kuitenkin aiheutti ristiriitaisia tunteita. Kysymällä mitä kuuluu ja kuuntelemalla mielenterveyden kanssa painivien läheisten murheita voi pelastaa hengen, mutta voi olla myös pelastamatta. Vastuu ei silloin saa vieriä läheiselle, joka kuunteli, tai pahimmassa tapauksessa ei edes kuunnellut. Yhteiskuntamme vastuuta ja velvollisuutta huolehtia sairaista ei saa vierittää yksilöiden niskaan.
Mielenterveysongelmien kanssa painiva henkilö tarvitsee ja ansaitsee ammattiapua. Valtioneuvoston vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Tarvitsemme laadukasta ja onnistunutta hoitoa. Tämä vaatii lisää resursseja, mutta myös sitä, että terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuvat mielenterveyden häiriöihin tarpeen vaatimalla vakavuudella. Vähättely ja nopeasti tehdyt, virheelliset diagnoosit eivät houkuttele ketään avun piiriin. Katse tulisi kiinnittää myös hoitoon pääsyyn. Tällä hetkellä joka kymmenes psykiatrista hoitoa hakevista odottaa hoitoon pääsyä yli 90 vuorokautta. Sairaalle tuo odotusaika on aivan liian pitkä. Yksittäisten ihmisten vastuuttamisen sijaan tarvitsemme lisää ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, terapiatakuun sekä lisää resursseja mielenterveystyöhön.
Kun oma jaksaminen ja mielenterveys horjuu, ei jaksa pelastaa ketään. Kysy ja kuuntele vain oman jaksamisesi rajoissa. Sinun tehtäväsi ei ole pelastaa ketään, etenkään oman terveytesi kustannuksella. Pidetään huolta toisistamme, mutta myös itsestämme, tunnistetaan omat auttamisen rajat ja vaaditaan yhteiskunnalta yhdessä parempaa.
Sara Salonen on helsinkiläinen demari, jonka mielenterveyttä hoivaa aktivismi, nyrkkeily ja Manu-koira.
Kuva: Hanna Kivimäki
