Ilmastonmuutos vaatii yhteiskunnan muutosta
Kun aloitin viime syksynä Demarinuorten ympäristötyöryhmän puheenjohtajana, en ihan ymmärtänyt, mihin olin ryhtynyt. Tämä siitä huolimatta, että olen perehtynyt ja ollut linjaamassa ilmastokysymyksiin aiemminkin. Viimeistään IPCC:n erityisraportti syksyllä ja sitä seurannut Sitran selvitys tekivät konkreettisesti selväksi sen, mitä kaikkea on otettava huomioon ja tehtävä, jos päästövähennystavoitteet halutaan toteuttaa ajoissa ja ilmaston lämpeneminen hillitä 1,5 asteeseen.
Tartuimme työryhmässä härkää sarvista ja osaavalla porukalla saimmekin työskennellä. Mukana oli asiantuntemusta teollisuuden suunnitteluinsinööristä biotekniikan alalle, hortonomiin ja juristiin. Haluan antaa ison kiitoksen koko porukan sitoutumiselle ja työlle. Yhden ihmisen osaamisella emme koskaan olisi saaneet aikaiseksi näin kattavaa, monipuolista ja hyvin harkittua ohjelmaa.
Päädyimme nostamaan ohjelman kärkeen kolme teemaa: ilmastonmuutoksen vaatimat konkreettiset muutokset yhteiskunnan rakenteisiin, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja päästöttömän hyvinvointivaltion rakentamisen 2000-luvun sukupolvipoliittisena projektina. Halusimme korostaa erityisesti sitä, että vaikka yksilöiden valmius tehdä vastuullisia valintoja, se mitä voimme tehdä hiilijalanjäljellemme kulutusvalintojamme parantamalla on vain yksi osa kokonaisuudesta.
Yhteiskunnan tasolla tehtävät rakenteelliset valinnat siitä, miten liikenne, asuminen, ruoan- ja energiantuotanto, jätteenkäsittely ja kierrätys toteutetaan määrittävät pitkälti sen, miten helppo on tehdä ympäristölle ja ilmastolle hyvä valinta -tai onko se ylipäänsä mahdollista. Politiikan ensisijaisen tehtävän tulee olla vaikuttaa näihin asioihin, joihin yksilöt eivät voi vaikuttaa.
Luonnon monimuotoisuuden suojelun halusimme nostaa takaisin ympäristöpolitiikan eturiviin siksi, että ilmastokeskustelun päästessä yhä vahvemmin parrasvaloihin, usein unohdetaan että vuoden 1970 jälkeen maapallon selkärankaisten villieläinten määrä on vähentynyt 60 %. Myös hyönteisten populaatiot ovat kärsineet. Pölyttäjähyönteisten tuholla on myös suoria vaikutuksia ihmisiin, koska se uhkaa myös maanviljelystä. Kestävillä ekosysteemeillä on myös paremmat mahdollisuudet sopeutua ilmaston väistämättömän lämpenemisen seurauksena muuttuviin olosuhteisiin.
Rakensimme ohjelmamme sille pohjalle, että oikeista tavoitteista väittelyn, tavoiteaikataulujen asettamisen ja etenkin mieluisimpien keinojen valikoinnin aika on jo käytetty. Nyt on aika toimia. Tavoite Suomen hiilineutraliteetista 2035 on myöhäinen, mutta siihen mennessä voidaan toteuttaa toimet, joilla systeeminen muutos koko yhteiskunnan tasolla voidaan toteuttaa kestävällä tavalla. Jos vastuullista ilmastopolitiikkaa olisi lähdetty tekemään ajoissa, olisimme voineet päästä hiilineutraalisuuteen jo 2030 tai jopa 2025.
Niin ei kuitenkaan tehty, joten nyt on pelattava niillä korteilla, jotka sukupolvellemme jaettiin. Ja toivoa että se riittää. Toivoa, että emme ole myöhässä.
Eetu Kinnunen
Demarinuorten ympäristötyöryhmän puheenjohtaja
