Sanoista tekoihin – kohti kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa

Lokakuussa julkaistun kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n  raportin tulokset olivat karua luettavaa. Raportti herätti laajalti keskustelua ja toivottavasti avarsi viimeistään ymmärystä siitä, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on reagoitava välittömästi ja tehtävä paljon.

 

Mutta kuka tekee ja millä kustannuksella? On totta, että ihmiset vaikuttavat ympäröivään maailmaan yksittäistenkin valintojensa kautta. Rajoitetaan muovipussien kulutusta, panostetaan kierrättämiseen ja herätellään pohtimaan millä asunto lämpenee. Kaiken keskiössä on kuitenkin kysymys siitä, missä määrin voimme odottaa ihmisten muuttavan vapaaehtoisesti elämäntapojaan – vaihtavan lihan kasviksiin ja yksityisautoilun julkiseen liikenteeseen.

 

On selvää, että innokkaita näihin talkoisiin ei ole riittävästi. Suomessa ylitettiin maailman ylikulutusraja jälleen jo huhtikuussa, noin neljä kuukautta aiemmin kuin muualla keskimäärin. Jos kaikki ihmiset eläisivät kuin suomalaiset, yhden maapallomme tilalle tarvittaisiin siis 3,6 maapalloa.



Nykyinen tilanne kaipaa kipeästi päättäjiä luomaan keinoja, joilla ihmisiä ja yrityksiä ohjataan toimimaan kestävällä ja huomattavasti vähäpäästöisemmällä tavalla. Materiaaliseen kulutukseen pohjautuvan taloudellisen kasvun ideologia on pysäytettävä ja esimerkiksi lentoliikenteen vähentämiseksi tulisi investoida vaihtoehtoisten voimanlähteiden avulla toimiviin lentokoneisiin ja julkisen liikenteen raideinfrastruktuuriin.

 

Tavoitteena on oltava hiilineutraali yhteiskunta, joka edellyttää paitsi päästöjen vähentämistä myös hiilivarastojen ja hiilinielujen vahvistamista.

 

Suurten ilmastotavoitteiden toteuttaminen vaatii kansallisten toimien lisäksi myös vastuullista ja yhteistä eurooppalaista energiapolitiikkaa. Suomen tulee vaikuttaa tiukempien kansainvälisen linjojen puolesta sen sijaan, että ajaudumme kansallisen säätelyn johdosta epäedulliseen asemaan muihin EU-maihin nähden.

 

Suurten ilmastotavoitteiden toteuttaminen vaatii kansallisten toimien lisäksi myös vastuullista ja yhteistä eurooppalaista energiapolitiikkaa. Suomen tulee vaikuttaa tiukempien kansainvälisen linjojen puolesta sen sijaan, että ajaudumme kansallisen säätelyn johdosta epäedulliseen asemaan muihin EU-maihin nähden.

 

Ilmaston lämpenemisen hidastaminen on suuri taloudellinen investointi, mutta kalliimmaksi tulee jos sitä ei tehdä. Enää ei ole varaa olla toimeton ihmiskunnan tulevaisuuden kustannuksella.

 

Pinja Perholehto

Demarinuorten 1. varapuheenjohtaja

Julkaise kommentti