Osattomien yhteiskunnassa ei ole voittajia

 

Sain syyskuussa hienon mahdollisuuden matkustaa Yhdysvalloissa seitsemän osavaltion alueella kolme viikkoa, kun olin kutsuttuna tutustumassa Yhdysvaltain hallintoon, politiikkaan, talouteen. kansalaisjärjestöihin ja tuleviin vaaleihin osana 18 nuoren eurooppalaisen vaikuttajan ryhmää. Mukana oli mm. nuoria journalisteja, demokratia-aktivisteja, Roskilden pormestari, nuoria kansanedustajia Kroatiasta ja Kosovosta, Italian Viiden Tähden Liikkeen tiedottaja, Ranskan ex-pääministeri Manuel Vallsin silloinen kabinettipäällikkö sekä Saksan työntekijäkeskusjärjestö DGB:n puheenjohtajan neuvonantaja.

 

Pääsimme näkemään matkalla eri puolilla Yhdysvaltoja tapahtuvaa myönteistä kehitystä, mutta myös ikäviä puolia. Matkan aikana saimme huomata, ettei Yhdysvaltain politiikka ole pelkkää presidentin twiittailua, vaan osavaltioilla on laaja itsehallinto finanssipolitiikkaa ja omaa lainsäädäntöä myöten. Toisaalta myös se näkemys vahvistui, että Pohjoismainen hyvinvointivaltio on erittäin hyvä tapa järjestää oikeudenmukainen yhteiskunta. Siitä meidät moni Atlantin takana tunteekin – maksuttomasta koulutuksesta ja tasa-arvoisisista yhteiskunnista.

 

Meillä ei ihmisten tarvitse asua kadulla pahvilaatikoissa, jokaisella on pääsy laadukkaaseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon ja toimeentulosta huolehditaan elämän loppuun asti. Suomessa ollaan usein aiheellisesti huolissaan demokratian tilasta, kun vain kaksi kolmesta äänestää. Matkalla tapasimme Teksasissa demokratia-aktivisteja, jotka kertoivat työstä, jota ovat tehneet äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. Viime vuonna alueella oli järjestetty paikallisvaalit, jossa noin 13 % väestöstä osallistui vaaleihin äänestämällä. Se oli edistystä edelliskertaan verrattuna. Kyse on siitä, että äänestäminen on tehty paikoin mahdottoman vaikeaksi, mutta myös siitä, ettei moni koe sillä olevan mitään merkitystä.

 

Yli 300 miljoonan asukkaan, 19400 miljardin dollarin BKT:n kokoisen talouden ja lähes 10 miljoonan neliökilometrin liittovaltioon mahtuu monenlaista. Yhdysvallat on maailman vaurain maa, joka on vauraampi kuin koskaan. Se on maa, jossa väestöstä on työttömiä vain 4 %, mutta myös maa, jossa on käsittämätön määrä osattomuutta ja niukkuutta. Maa, joka on poliittisilta mielipiteiltään erittäin jakautunut, mutta sitäkin enemmän jakautunut heihin, jotka osallistuvat ja heihin, jotka eivät osallistu koskaan.

 

Nämä ovat asioita, jotka havahduttivat ainakin minut matkan aikana. Jos annamme yhteiskunnan kehittyä siihen pisteeseen, että merkittävä osa väestöstä ei ole osallinen yhteiskuntaan lainkaan, on suuntaa pirullisen vaikeaa kääntää. Kuten tiedetään, osattomuus periytyy voimakkaasti, eikä osattomien yhteiskunnassa ole voittajia. Inhimillinen tragedia on jokainen tarina ihmisestä, joka ei pysy mukana enkä usko, että onnellisia ovat hekään, jotka päätyvät ostamaan turvajärjestelmiä, kun eivät luota kanssaihmisiin.

 

 

Tämä on hyvä muistaa, kun teemme Suomessa politiikkaa, jossa leikataan ihmisten toimeentulosta, heikennetään tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme tai tähdätään vain mahdollisimman korkeaan työllisyysasteeseen keinolla millä hyvänsä. Se ei nimittäin kerro vielä mitään siitä, onko ihmiset aidosti osallisia yhteiskunnassa. Maassa voi olla korkea työllisyys ja matala työttömyys ja silti huomattava määrä silkkaa osattomuutta ja pettymystä. Vielä vähemmän se kertoo siitä ovatko ihmiset onnellisia.

 

Korkeaa työllisyysastetta tarvitaan, jotta voimme turvata hyvinvointivaltion palvelut, mutta ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta rakentuu ihmisistä, joilla on valmiudet aktiiviseen kansalaisuuteen ja kriittiseen ajatteluun sekä laaja sivistys ja näkymä paremmasta tulevaisuudesta. Se ei tapahdu patistelemalla ihmisiä opinnoista työelämään, leikkaamalla sosiaaliturvaa kannustavuuden nimissä ja heikentämällä ihmisten työehtoja kutsuen sitä työmarkkinoiden vapauttamiseksi.

 

Amerikkalainen unelma on sitä, että jokaisella ihmisellä on aito mahdollisuus sosiaaliseen nousuun ja tehdä niitä asioita, joissa on hyvä. Se toteutuu pohjoismaissa paremmin kuin missään muualla.

 

Mikkel Näkkäläjärvi

Demarinuorten puheenjohtaja