I want to put the ”lit” in politics

I want to put the ”lit” in politics

Twiittasin 5.11.2019 “I want to put the “lit” in politics” ajattelematta asiaa sen kummemmin, sillä mielestäni se oli hauska juttu ja minun tapani vaikuttaa politiikassa. 

Sana “lit” tulee englanninkielestä ja tarkoitti aiemmin puhekielessä päihtynyttä, mutta on sittemmin saanut eri konteksteihin sidottuna tulkinnan tarkoittaen hauskaa, eloisaa ja mahtavaa. Tässä kontekstissa viittasin siihen, kuinka politiikka ja sen tekeminen saa mielestäni olla hauskaa ja rentoa. Asioihin toki suhtaudutaan niiden vaatimalla vakavuudella.

Vasta tweetin jälkeen ryhdyin tosiaan ajattelemaan, millaisia stereotypioita luomme poliitikoille, mitä heiltä sallimme, millaista pukeutumista, millaista käytöstä ja millaista ulosantia. Vastaukset laittoivat mieleni laukkaamaan.

Vuoden alussa yhdysvaltalainen Alexandria Ocasio-Cortez, lempinimeltään AOC, aloitti uuden työnsä Yhdysvaltain nuorimpana kongressiedustajana.. Konservatiivit eivät tästä ja hänestä niinkään pitäneet ja julkisuuteen noussut hutera hyökkäys AOC:n arvovaltaa kohtaan nousi kaikkien politiikkaa seuraavien Twitter-feedeille.

“Here is America’s favorite commie know-it-all acting like the clueless nitwit she is,” twiittasi anonyymi käyttäjä 4.1.2019 ja twiitissään hänellä oli liitettynä Ocasio-Cortezin lukioaikana kuvattu video, jossa hän tanssii ystävänsä kanssa.

Sen jälkeen, kun AOC vastasi “skandaaliin” twiittaamalla “You hate me coz you ain’t me, fellas,” hän lisäsi Twitteriin videon itsestään tanssimassa kongressin käytävillä saatesanoin:

 “I hear the GOP thinks women dancing are scandalous.Wait till they find out Congresswomen dance too! 💃🏽 Have a great weekend everyone :)”

Sittemmin AOC:ta on jatkuvasti konservatiivien puolelta häiritty mm. pukeutumisesta.

Kun äänestän edustajaa itselleni minne tahansa, haluan hänen todella edustavan minua. Olen viimeisimmissä kaksissa vaaleissa äänestänyt ystäviä. Olen nähnyt heidän tanssivan, pukeutuvan näyttävästi ja – herra varjele – jopa kuullut kiroilevan. Minulla on siis ollut täysi luotto siihen, että he edustavat minua parhaiten, sillä ovathan he myös tämän kaiken päälle valtavan vahvoja, viisaita ja vaikuttavia.

Mitä tällaiset vanhat ja kulahtaneet stereotypiat siitä, millainen poliitikon tulisi olla, kertoo sellaisille nuorille, joilla on vahva tahto tanssia, nauraa, elää ja pukeutua haluamallaan tavalla, mutta samalla vaikuttaa asioihin? Sulkevatko nämä asiat toisensa pois?

Koen, että voivat sulkea. Miksi kukaan nuori haluaisi toimia politiikassa, jos mielikuva on harmaassa bleiserissä pönöttävä, mitäänsanomaton haalea byrokraatti? Ei siinä mitään, jos tyylisi on sellainen ja toki bleiseristäkin saa tyylikkään, muttei harmauden tai pliisuuden tulisi olla mikään vaatimus poliittiselle pätevyydelle.

Näitä esimerkkejä, jotka tätä stereotypiaa tukee, löytyy kyllä. 

Vuonna 2008 Suomen Sosialidemokraattisen puoleen puoluekokouksessa vastavalittu puheenjohtaja Jutta Urpilainen shokeerasi mediaa ja yleisöä poseeraamalla Iltalehden uudenvuoden kuvissa verkkosukkahousuissa. Kuvia ja Juttaa kritisoitiin laajalti, vedoten kuvien vaikuttavan negatiivisesti puolueen ja Jutan uskottavuuteen. Jutta on sittemmin nauranut kuville, mutta myöntänyt, ettei ole enää verkkosukkahousuja jalkaansa laittanut – vihjasipa jopa 2014 Seinäjoen puoluekokouksessa seuraajalleen Antti Rinteelle, ettei verkkosukkahousuja välttämättä kannata jalkaan vetää.

Lahden puoluekokouksessa 2017 kymmenet SDP:n naisvaikuttajat pukeutuivat verkkosukkahousuihin protestiksi naisten erilaiselle ja epäreilulle kohtelulle politiikassa.

Nostan itse hattua SDP:n naisille ja heidän tempulleen. Jutta Urpilainen oli SDP:lle hieno puheenjohtaja, on rikkonut useita lasikattoja Suomessa ja hänet tunnetaan laajalti erittäin pätevänä ja taitavana poliitikkona.

Tarvitsemme nyt uutta tuulahdusta tähän kulttuuriin. Ja ennen kuin tästä tulee sanomista niin en väitä etteikö poliitikoilla tulisi edelleen olla hyvät käytöstavat, mutta en koe, että tanssahtelu, verkkosukkahousut tai ylipäätänsä mikään muu inhimillisyyden ja persoonallisuuden osoitus murentaisi jotenkin edustajan arvovaltaa, pätevyyttä tai meriittejä. 

Eiköhän keskitytä tästä eteenpäin hyvien käytöstapojen vaalimiseen ja siihen, että kuunnellaan, mitä erityisesti nuorilla naisilla on politiikassa sanottavana sen sijaan, että arvostelisimme näiden ulkonäköä tai menneisyyden tanssivideoita. Niitä videoita nimittäin tältä sukupolvelta varmasti löytyykin.

Jesse Saapunki on nuori demari ja astrologiaentusiasti, joka nauttii tanssimisesta, TikTok-koosteista ja yövoimapolitiikasta.

Julkaise kommentti