Dear Eki palsta starttaa!

Dear Eki palsta starttaa!

Lippu -mediassa alkaa legendaarisen kansanedustaja Erkki “Eki” Tuomiojan tähdittämä  Dear Eki -palsta, jossa Eki vastailee nuorten yhteiskunnallisiin kysymyksiin elämästä, politiikasta ja maailman menosta. Kysymyksiä voi jatkossa lähettää twitterissä ja sähköpostilla. Valitsemme parhaimmat, joihin Eki vastaa. Palstan avauskirjoituksessa Erkki vastaa päätoimittajan kysymyksiin:

 

“Dear Eki,

Olit niin nuori kun lähdit mukaan politiikkaan. Mikä sai sinut aikanaan lähtemään mukaan politiikkaan ja mikä poliittinen kysymys sinua kiinnosti kaikista eniten nuorisopolitiikkona? Miksi sinusta nuorten on tärkeää päästä vaikuttamaan poliittisesti? Mitä poliittinen passiivisuus voi aiheuttaa? Miksi uskot, että nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, mutta pelkäävät puoluepoliittisesti sitoutumista? Millaisen neuvon antaisit nuorelle, joka on tällä hetkellä ahdistunut maailman menosta?”

 

Politiikkaan minut vei tausta ja zeitgeist (eli ajan henki). Taustalla tarkoitan sitä, että kun kolme neljästä isovanhemmastani on ollut, eri aikoina ja eri puolueissa, kansanedustajina ja isäni ministerinä ja presidenttiehdokkaana, on ollut luontevaa kodin perintöä seurata  yhteiskunnallisia asioita ja olla niistä kiinnostunut. Käytössäni oli myös laaja kotikirjasto ja mahdollisuus seurata sekä suomalaista että ulkomaista mediaa ja käydä kotona valaisevia keskusteluja.

 

60-luvun puoliväli oli muutoinkin aikaa, jolloin se nuoriso, jota myöhemmin on kutsuttu 1968-sukupolveksi, hakeutui nuorten omaehtoisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin. Siihen liittyi myös vahva kansainvälinen ulottuvuus kun Vietnamin sota tunkeutui TV-ruuduista olohuoneisiimme ja synnytti maailmanlaajuisen sodanvastaisen liikkeen, joka herätti ihmisiä myös ydinaseiden eksistentiaalisen uhan torjuntaan.

 

Toinen rajojen takaa noussut herättäjä, ja minulle ehkä Englannissa oloni vuoksi – asuin ja kävin koulua siellä vuosina 1955-1957 – suurempi asia oli Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää vastaan noussut rotusyrjinnän vastainen liike.

 

Myös koululaiset heräsivät vaatimaan koulu-uudistusta, oikeusturvansa vahvistamista ja kouludemokratiaa. Halusimme myös politiikan avoimeksi kouluissa ja olin 1965 perustamassa Helsingin sos.dem. teinit-yhdistystä, tosin puolueeseen liityin vasta kaksi vuotta myöhemmin. Siten olin 1967 ja 1968 Teiniliiton varapuheenjohtajana viimeisiä, jotka valittiin seuraavana vuosikymmenenä ylipolitisoituneen liiton tehtäviin ilman puoluemandaattia.

Teiniliitto ei pyrkinyt edistämään vain koululaisten oikeusturvaa ja kouludemokratiaa vaan vaikuttamaan koko koulutuspolitiikkaan ja tuolloin valmisteltavana olleeseen peruskoulu-uudistukseen. (Kuva: Veikko Rinne) https://tuomioja.org/henkilotiedot/

 

Siten kansainväliset ja koulutuspoliittiset kysymykset olivat niitä asioita, joiden kanssa silloin – ja edelleenkin – olin eniten tekemisissä ja, joissa silloinen nuorisopolvi pääsi lyömään leimansa koko valtakunnan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vähän päätöksiinkin.

 

Kaikkien ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa politiikkaan ovat tärkeitä, mutta suurin vaje tällähetkellä on nuorten vaikutusmahdollisuuksissa. Ovet sinänsä ovat paljon avoimempia kuin 50 vuotta sitten ja nykyisin nuoret, jos heitä vain puolueriennoissa tapaisi, vedetään kernaasti mukaan vastuutehtäviin.

 

Poliittinen passiivisuus suosii valitettavasti aina varakkaita ja vallanpitäjiä – äänestysaktiivisuus Espoon kultahammasrannikolla on tuplasti korkeampi kuin Jakomäessä.

 

Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on monenlaisia kanavia, eikä kansalaisyhteiskunnassa toimimista ja puoluevaikuttamista tule nähdä toistensa vastakkaisuuksina vaan täydentäjinä. Elävä demokratia edellyttää vahvaa ja itsenäistä kansalaisyhteiskuntaa, mutta myös keskenään vapaissa vaaleissa kilpailevia poliittisia puolueita, joita ilman ei missään ole aitoa demokratiaa toteutettu. On hyvä että nuoretkin voivat toimia sekä kansalaisjärjestöissä – ja somessa – ilman puoluesidonnaisuuksia, kunhan osaavat myös vähintään vaaleissa käyttää puolueita maailman parantamiseksi.

 

Erkki Tuomioja

Julkaise kommentti